Solgården Slottissa on oltava ripeä

 "Måns!" Agnesin ääni kajahti hevosista tyhjän tallin käytävällä.

Måns painoi heti talikon lähimpään vapaaseen telineeseen ja pyörähti ympäri. Kun Agnes käytti tuota nuottia, se tarkoitti, että Måns tarvittiin tekemään jotain ja vähän äkkiä sittenkin. Ripeästi Agnesin terävänkuuloiset askeleet tavoittivatkin Månsin.

"Hae Ninja, lämmittele se kunnolla ja hyppää pari pientä", Agnes käski.
"Heti", Måns vastasi ja tarttui kottikärryjensä kahvoihin. Solgården Slottin tallin tärkeimpiä sääntöjä oli, että yksikään työntekijä ei jättänyt mitään lojumaan. Ja jos joku yksityishevosen omistaja jätti, se korjattiin pois välittömästi, mukisematta ja asiakkaan mieltä huomauttamalla pahoittamatta.

Toinen tärkeä sääntö Solgården Slottissa oli, että älä kysele.
Toimi. Älä kysele.
Måns osasi jo olla kysymättä, miksei Viveka tahtonut itse lämmitellä hevostaan, tai miksei Agnes itse tai Börje, paremmat ratsastajat, hoitaneet hommaa. Agnesilla oli jokin syy hätyyttää Måns hommiin, ja silloin Måns meni: ripeästi ja kyselemättä.

Onneksi Ninja oli Månsista vallan mukava hevonen. Se ei olisi halunnut lähteä tarhasta, mutta houkuttelemalla sen sai kuitenkin mukaansa. Sitten se kävelikin hienosti karsinaansa, jossa Måns sitoi sen kiinni. Se tarvitsi vain pikaisen harjauksen, sillä se eleli siististi niin kauan, kun sade ei tehnyt tuhojaan ja synnyttänyt rapakoita markille nopeammin kuin Måns ehti täyttää ja kuivattaa niitä. Nyt ei ollut sellainen keli: aurinko oli paistanut jo pari päivää kauniisti, kaikkialla oli kuivaa ja Ninja oli siisti.

Viveka tykkäsi pitää kaikki Ninjan varusteetkin siistinä. Vasta edellispäivänä Måns oli laitettu kiillottamaan ne, joten ylellinen yleissatula ja kuolaimettomat suitset oli mukava pukea puhtaalle hevoselle. Niistä Ninja tiesi, että nyt olisi töitä tiedossa, mutta se seurasi kypäräänsä kiinnittävää Månsia kauniisti kentälle. Siellä sen selkään piti nousta ripeästi, koska muuten se koetti lähteä alta. Miksikö? Sitä Måns ei tiennyt. Måns ei kysellyt.

Ninjaa ei tarvinnut patistella liikkumaan, vaan ennemminkin sitä täytyi hillitä. Seuraava Ingeborgin ehdoton sääntö oli, että kun työntekijä ratsastaa asiakkaan hevosella, on mentävä ensin kunnolla käyntiä, jotta ehtii havaita mahdolliset ontumiset ja muut sellaiset, ettei tule teloneeksi missään tapauksessa asiakkaan arvokasta ratsua. Vaikka ketään ei ollut näkemässä ja vahtimassa, Måns esti kuuliaisesti Ninjaa siirtymästä raviin, vaikka se olisi ennemmin halunnut hölkätä. Kun mitään poikkeuksellista ei tuntunut, ravilupahan tammalle suotiin, ja niin ryhdyttiin hölkkäämään kenttää ympäri välillä suuntaa vaihdellen.

Måns ei ollut ihmeellinen ratsastaja, ei ainakaan muihin verrattuna. Kaikki tiesivät sen, ja varsinkin Agnes. Sitä varten oli turvallista olettaa, että Ninjalla täytyi vain hölkkäillä ja hypätä ne pari hyppyä, jotka Agnes oli määrännyt. Jos siltä tulisi vaatia jotain enemmän, sen selässä olisi joku toinen Ingeborgin palkollisista. Niinpä Måns ravasi rinkiä hyvän aikaa, ja jatkoi sitten hetken verran laukassakin samaa rinkiä molempiin suuntiin. Sitten hän ohjasi Ninjan varovaisin avuin esteelle ja havainnoi hymyillen, miten sen korvat ponnahtivat terävästi esiin.

Ninja ja Måns
Line: BlueBirdFeathers /dA

 
Sellaisten pienten esteiden hyppääminen ei ollut ihmeellistä Ninjalle, eikä edes Månsille. Hyppääminen oli sitä paitsi Månsista mukavaa, kunhan oli sellainen hevonen kuin Ninja. Ninja pysyi hyvin käsissä, vaikka meni innokkaasti. Sitä ei tarvinnut käskeä saati sitten pakottaa, vaan se hyppäsi mielellään. Månsille oli kuitenkin suotu kaksi hyppyä sillä. Sen jälkeen hänen tuli vain pitää tamma liikkeessä, pitää se lämpimänä.

Måns oli ehtinyt hautautua hieman liiaksi ajatuksiinsa, mutta havahtui soralla rahahteleviin askeliin, tai ainakin viimeistään niiden pysähtymistä seuraavaan komentoon.
"Äkkiä nyt!" Viveka käski portilla, jolle oli juuri ilmestynyt kypärä päässään ja kalliinnäköiset ratsastushousut jalassaan.
"Heti", Måns vastasi, mutta ei toiminut varsinaisesti heti. Ingeborg oli määrännyt, että kun työntekijä ratsastaa asiakkaan hevosella, selkään nouseminen ja sieltä laskeutuminen tapahtuvat kentän keskellä, sikäli mikäli siis kentällä ollaan. Sinne Måns siis suuntasi Ninjan turvan, eikä suinkaan Vivekaa kohti, ja laskeutui sulavasti satulasta. Senkään jälkeen hän ei vienyt Ninjaa emäntänsä hoiviin, vaan lyhensi tarkasti jalustinhihnat, pyyhkäisi olemattoman pölyhiukkasen satulan takakaarelta ja suoristi muutenkin suoraa satulahuopaa. Sitten oli valmista.

"Mä en ymmärrä, miten sulla kestää joka asiassa niin kauan", Viveka läksytti, kun Måns ojensi hänelle Ninjan ohjat.
"Mä yritän olla nopeampi", Måns vastasi, niin kuin oli oppinut, vaikka se ei ollut totta. Måns tiesi, ettei Vivekan huomautuksia ollut hyvä ottaa hirveän henkilökohtaisesti. Vaikka Måns olisi heittäytynyt satulasta sillä siunaaman hetkellä, kun Vivekan askellus pysähtyi portille, ja vielä kyyristynyt selkäännousujakkaraksi, se ei olisi ollut tarpeeksi hyvää ja ripeää palvelua. Joka tapauksessa Måns piteli Ninjan jalustinta paikoillaan, jotta Vivekan oli helppo työntää siro saappaaseen verhottu jalkansa siihen, ja päästi irti vasta, kun Viveka potkaisi itsensä vihaisesti irti.

Tallissa vastassa oli Agnes, jonka kulmat olivat yhä kurtussa.
"Oliko Viveka millä tuulella?" Agnes kysyi, vaikka Ingeborg oli kieltänyt juoruamasta sanaakaan asiakkaista.
"Hyvällä", Måns vastasi totuudenmukaisesti. Jos niin ei olisi ollut, Viveka olisi potkaissut häntä sormille lähtiessään, tai ainakin sanonut vihaisesti idiootiksi tai tomppeliksi.
"Hyvä. Menepä hakemaan Tara ja Piki sisään. Birgitta tulee puoliltapäivin, ja näihin aikoihin Ingeborg haluaa yleensä kävelylle maastoon."
"Heti", myöntyi Måns nyökäten ja kääntyi sillä sekunnilla kannoillaan. Solgården Slottissa oli toimittava heti eikä hetken kuluttua, jos mieli pitää työpaikkansa.