Yhteinen aamupala

 "Hienosti meni, Jöns", Ingeborg sanoi hyvin asiallisesti, kun Jöns ja Piki olivat suorittaneet Komia Dressagessa.

Jöns hymyili Ingeborgille ja taputti Pikin kaulaa. Hän nyökkäsi hitaasti kiitokseksi vähän niin kuin olisi kumartanut ja laskeutui sitten satulasta. Piki oli tuntunutkin upealta. Oli kannattanut kuunnella Pikin päävalmentajan, Agnesin neuvoa, ja säästää paukut Pikin pääluokkaan, intermediate ykköseen. Edellispäivän vaativa A oli mennyt läskiksi, mutta sekä Agnes että Ingeborg olivat hokeneet, ettei Jönsin kannattanut siitä hermoilla. Se oli ollut pelkkää verryttelyä Pikille pitkän matkan jälkeen. Tänään tamma oli ollut vetreä. Ratsastus oli ollut ihanaa, mutta silti parhaalta kaikesta Jönsistä tuntui Ingeborgin eleetön hyväksyntä.

Sää oli lämmin. Ingeborg silitti pikaisesti Pikin turpaa ennen kuin katosi ja jätti tamman kävelyttämisen Jönsille. Nuori mies ei muuta odottanutkaan. Se oli ollut jo enemmän kuin tarpeeksi, että Ingeborg oli laskeutunut aitiopaikaltaan katsomosta, laskenut juomansa käsistään ja käynyt kehumassa. Pikiä taluttaessaan Jöns tunsi kelluvansa ilmassa hieman maanpinnan yläpuolella. Olo oli hutera ja toiveikas.

Mitä pidemmälle luokka eteni, sitä varmemmalta kuitenkin alkoi näyttää, ettei tästäkään luokasta tullut sijoitusta. Jöns piti seuraa Pikille, jota mahdollinen ruusukkeetta jääminen ei tuntunut hetkauttavan. Ratsastaja kuitenkin toivoi, rukoili mielessään: voi kun tulisi sijoitus. Voi kun tulisi ruusuke. Raha ei merkinnyt Ingeborgille mitään, mutta Pikin ruusuke saisi hänet hyvälle tuulelle. Jos Piki saisi ruusukkeen, huomisen hotelliaamiaisella Ingeborg taatusti kutsuisi Jönsin pöytäänsä, johon tämä oli tänä aamuna huolinut vain Agnesin. Silloin Ingeborg haluaisi kuulla Jönsin ajatuksia radasta ja soisi Jönsille pienen hetken päivästään.

Sitten se varmistui. Toiseksiviimeinen sijoituspaikka, viides neljästäkymmenestä, oli Jönsin ja Pikin! Nuori mies rutisti Ingeborgin kauneinta mustaa hevosta niin tiukasti, etteivät perijättären aiemmat ratsut olisi missään tapauksessa sietäneet sellaista. Nyt loimi pois selästä, satulavyön kiristys ja joutuin hevosen selkään! Ingeborg katsoisi taatusti, kun Jöns ja Piki hakisivat ruusukkeensa, kauniin keltaisen ruusukkeensa, ja laukkaisivat muiden sijoittuneiden kanssa ylpeinä kunniakierroksensa!

Kun ruusuke ojennettiin, yleisö taputti. Taputus muuttui rytmikkäämmäksi, kun sen tarkoitus oli saatella ratsukot kunniakierrokselle. Jöns laukkasi Pikillä hitaasti ja etsi yleisöstä Ingeborgia, joka hymyilisi hyväksyvästi. Ruskeat silmät haravoivat ihmismerta, mutta Ingeborg ei ollut siellä. Ruusuke ei tuntunut enää miltään. Olisipa Ingeborg jäänyt ihan hetkeksi pidempään vielä. Surullisena Jöns hyvästeli ajatuksensa mahdollisesta yhteisestä aamupalasta emännän pöydässä.