Ei mitään hevoseen verrattuna

Jöns oli nähnyt Ingeborgin katsomossa jokaisen Pikin luokan aikana. Sen hän olisi voinut vaikka vannoa. Oli varmasti, sillä hän oli saanut Ingeborgin läsnäolosta niin paljon energiaa. Niin paljon oli jännittänyt, kun emäntä oli katsellut hänen ja hevosensa menoa Harmony Championsissa luokka toisensa perään! Ei Jöns ollut voinut sitä kuvitella. Piki oli nimittäin vastannut perhosiin Jönsin vatsassa. Se oli antanut kaikkensa ja vielä enemmän. Se oli suorittanut lähes maanisesti, ja jokainen sen Jönsin kanssa suorittama luokka oli ollut sen paras suoritus niin kauan kuin se oli ollut Ingeborgin hevonen. Monilla kunniakierroksillaankin Piki oli oikein säihkynyt. Se oliollut vahva, kaunis, upea, mutta Jönsin katse oli ollut liimautunut katsomoon ja Pikin emäntään. Päivät olivat olleet aurinkoisia, ja Ingeborgin iho oli ollut yhtä valkoinen ja virheetön kuin hänen hiuksensa mustat ja kiiltävät. Minkään ruusukkeen säihke ei koskaan vetäisi vertoja Ingeborgille -- sille, että Ingeborg katseli Pikiä, katseli Jönsiä.

Jöns oli kai rohkaistunut liikaa. Hän ja Piki olivat sijoittuneet finaalissakin. Hän oli ollut itsevarma. Kun hän oli ratsastanut hakemaan viimeisen palkinnon, finaaliruusukkeensa, hän ei ollut ehtinyt kuin nyökätä Svea-paralle, joka oli koettanut hymyillä ja onnitella. Että viimeinkin Jöns ja Piki olivat onnistuneet! Jöns saisi vastaanottaa Pikin vielä lyhyen uran tähän asti arvokkaimman ruusukkeen, ihan itse voitetun, ja Ingeborg katsoisi, ja Ingeborg huomaisi Jönsin. Piki oli ravannut esiin yhtä voitonriemuisesti, ja Jönsin poskia oli särkenyt hymyilemisen vuoksi. Jöns oli ohjannut ratsunsa huolellisesti tasajaloin riviin muiden kanssa. Onneksi Piki oli niin kiltti, niin luotettava: kun tamma seisoi jo aloillaan, Jöns oli ryhtynyt heti tähyilemään yleisöä... Agnes... Björn... Ja tyhjä paikka heidän välissään. Tyhjyyttään oikein ammottava paikka.

"Esteratsastuksen pääfinaalin kuudes sija", oli miesääni kajauttanut hyvälaatuisista kaiuttimista.
"Joo joo", Jöns oli mutissut itsekseen. Kaikki oli turhaa.
"Jöns Wranå ja Begin the Beguine!"
"Kiitos", Jöns oli ääntänyt englanniksi niin hyvin kuin taisi, kun nuori nainen ratsastusasua matkivassa puvussaan oli luovuttanut meille ruusukkeemme. Se ei ollut ollut edes oikea ratsastusasu. Se oli liian siisti ja liian jäykkä. Ja Ingeborg ei ollut ollut sittenkään katsomassa Jönsiä ja Pikiä. Jöns ei ollut edes varma, muistinko lähteä muiden perässä kunniakierrokselle. Kai hän muisti, koska kukaan ei ainakaan tullut ilkkumaan hänelle mistään koko iltana. Ei edes Måns.

Oli Ingeborg lähtenyt tai ei, niin se ei ollut Pikin syytä. Ingeborg rakasti hevostaan, ja sen nuori ratsastaja tiesi. Jöns käsitti vallan hyvin, että ei ollut mitään Ingeborgille hevosen rinnalla. Piki oli korvaamaton. Jöns ei ollut kertakäyttöinen, mutta ei hevosen veroinenkaan. Hän ei ollut siitä kuitenkaan katkera, mutta tiesi hyvin, mitä se tarkoitti tälle illalle. Siinä missä Viveka ja Birgitta olivat jo tyrkänneet hevosensa Månsille ja Ebballe ja lähteneet Ingeborgin kanssa hotellille, Jöns ei voinut tehdä niin. Hänen tuli huolehtia Pikistä henkilökohtaisesti. Yleensä se ei ollut mitenkään epämiellyttävää, vaan pelkästään mukavaa, sillä Piki oli suloinen tamma ja mahtavaa seuraa. Nyt Jöns olisi kuitenkin kaikkein mieluiten mennyt Ingeborgin hotellihuoneen oven taakse, koputtanut hillitysti kolme kertaa ja ojentanut koko ruusukesaaliin toivoen, että se riittäisi ja Ingeborg kutsuisi Jönsin seuraansa vaikka aamiaiselle.

Hotellin sijaan Jöns kuitenkin viipyi ja viipyi tallilla. Mustalle tammalle puhellen hän avasi hellästi joka ainoan sen harjan sykeröistä ja selvitti pienet takut varovaisesti sormin. Hän harjasi hevosesta jokaisen keksimänsä neliömillin niin tarkasti, että jos sen selkää olisi sivellyt valkoisella hansikkaalla, hansikas olisi sen jälkeenkin ollut vitivalkoinen. Jöns tarkasti kaviot, selvitti häntäjouhet takkusuihkeen kanssa ja sipaisi vielä hieman rasvaa Pikin suupieliin ja ruununrajoihin, koska ne näyttivät aavistuksen kuivilta. Kaiken sen jälkeen hän huolehti hevosen karsinaansa ja istuskeli uskollisesti sen seurassa juuri niin kauan, että se oli varmasti juonut juuri niin paljon kuin Ingeborg sanoi sille olevan hyväksi. Vasta sitten Jöns antoi Pikille suukon nenänpieleen, silitti vielä hetken sen poskea ja lähti. Oli aivan liian myöhäistä häiritä Ingeborg-rouvaa.

Jöns ja Piki Harmony Championsissa:
Intermediate I: 4/36 (Dressage Advanced -karsinta)
150 cm: 3/47
160cm: 1/42 (Showjumping Superior -karsinta)
160cm: 6/21 (Showjumping Superior -finaali)