Ei huono veto

Neljällä virhepisteellä viimeinen ruusukesija Showjumpin Intermediate -finaalissa Harmony Championsissa ei ollut huono veto, mutta ei se ollut Björnin ja Pain paraskaan. Kuultuaan lopullisen sijoituksen Björn taputti Pain kaulaa taas niin kuin oli taputtanut radan ratsastettuaan ja muutaman kerran sen jälkeenkin. Pai oli hieno hevonen ja ennen kaikkea iloinen kaveri.

Björn tiesi, että Svea, joka oli tsempannut hienosti Glitterin kanssa, oli sijoittunut yhdeksänneksi: heti Björnistä ja Paista seuraavaksi. Mies olisi halunnut mennä onnittelemaan tytönrääpälettä, jonka hän tiesi kestäneen tänään yhtä ja toista koettelemusta omien pelkojensa ja Vivekan kanssa. Björn ei kuitenkaan voinut lähteä kuljetusautoltaan Solgården Slottin rekalle juuri nyt. Hänen oli kiristettävä Pain satulavyö ja lähdettävä vastaanottamaan palkintonsa. Hän ehtisi onnitella ja kehua Sveaa sitten sen jälkeen.

Björniä jännitti, että Pai näyttäisi palkintojenjaossa taas pahimmat puolensa, niin kuin se usein teki. Pai oli yhtä hassu kuin Björn vakava,  ja vaikka kotioloissa Pain hassuttelu oli yleensä hauskaa, ihmisten ilmoilla isäntä olisi toivonut hevosensa käyttäytyvän hillitymmin. Takaisin suurelle, kauniille kentälle ratsastaessaan Björn pitikin Paita melkein tarpeettoman lyhyellä ohjalla. Ei: nyt ei tehdä tuttavuutta toisten hevosten kanssa. Eikä oteta sen naisen hattua. Ei tarvitse hangata päätäänkään etujalkoihin juuri nyt. Eikä hevonen tee mitään jalustimella suussaan kesken palkintojenjaon. Ei, ei ja ei.

Koska Björn keskittyi niin kovasti, hänen ilmeensä oli tavallistakin ankarampi. Se rouva-ressu, jonka tuli ojentaa ruusuke, empi hetken nähdessään ratsastajan ankaran ilmeen, mutta uskalsi kuitenkin lähestyä myös viimeistä sijoittunutta ratsukkoa lopulta. Pai olisi halunnut laskea päänsä rouvan syliin, mutta Björn esti sitä ja murahti ankean, kurttukulmaisen kiitoksen.

Se palkintojenjako oli taas omiaan ylläpitämään Björnin mainetta vihaisena mörkönä, jolle ei uskaltanut puhua. Sellainen oli kuitenkin vain valheellista pintaa. Kun Björn ratsasti kentältä, hän pysähtyi ensimmäiseksi Solgården Slottin rekalla, jolla kaikki muut olivat tulleet yhdessä kilpailuihin. Hän komensi ankaran kuuloisesti Taraa puunaavan Månsin käskemään Svean heti ulos rekasta, ja Måns oikein hypähti tottelemaan. Sillä aikaa Björn jalkautui Pain selästä, jotta hän pystyi ojentamaan heti kätensä Svealle ja sanomaan sydämelliset onnittelunsa. Björn hymyili niin, että silmäkulmat rypistyivät, ja lähti sitten omalle autolleen tahtomatta kuitenkaan jatkaa keskustelua pidemmälle.

Autonsa takana ankarana, vihaisena ja joskus julmanakin pidetty Björn riisui Pailta varusteet ja hyökkäsi sitten sen kaulaan niin kuin punainen karhu. Mies ja hevonen halasivat, ja Björn keinutti hevosensa päätä niin kuin pientä lasta keinutetaan. Pai sai suukkoja poskeensa ja suupieleensä. Sitten Björnin ankara perusilme ilmestyi taas miehen kasvoille. Hän nakkasi Pain uuden ruusukkeen harjojen päälle ja leväytti taas loimen hevosensa selkään. Björnin tulisi vielä tarkastaa Pain kaviot ja kävelyttää sitä hieman ennen kuin hän voisi rentoutua hevosensa kanssa hetken. Sitten se olisi ihan pakko hyvästellä yöksi, vaikka mieluiten Björn olisi vaikka asunut sen kanssa samassa huoneessa.