Nuorenherran hevonen

Hevosen nimi oli Fawful, eikä sellainen nimi sanonut Ingeborgille mitään. Hän katseli kädet puuskassa eräänlaisen katoksen alle sidottua nuorta puoliverioria. Agnes huomasi, miten Ingeborg siristeli taas silmiään tuolla tavalla, jota ei itse tainnut tiedostaa. Siitä ilmeestä kaikki osasivat lukea, että rouva oli tyytymätön.

Jöns, jonka Agnes tiesi olevan Ingeborgin lemmikki ja mukana eräänlaisen seuranpitäjän ominaisuudessa, sen sijaan katseli Fawful-oria avoimen ihailevasti. Agnes its ei ollut vielä muodostanut mielipidettään, mutta hän ymmärsi Jönsiä. Hän oli itse ollut nuorena niin kuin Jöns. Silloin mikä tahansa hevonen, jolla oli neljä suhteellisen ontumatonta jalkaa ja kiiltävä karva, näytti upealta kilparatsulta.

"Voisitteko satuloida sen?" Ingeborg kysyi viimein ystävällisesti Miika Rossi -nimiseltä mieheltä, joka esitteli heille hevosta isäntänsä Olavi Suden puolesta.
"Tottakai", vastasi tuo hyvin lyhyt mies ja ryhtyi heti puuhaan.

Agnes puolestaan oli hiljaa ja puri huultaan. Häntä huvitti kontrasti sen välillä, miten Ingeborg puhui täällä ja kotona. Kotona rouva ei vaivautunut puhumaan suomea, vaikka olisi ollut pakko, vaan komensi Märtan tai Månsin tulkiksi. Hän ei myöskään koskaan olisi sanonut Jönsille tai Månsille tai Agnesille, että voisitko satuloida hevosen. Ei, Ingeborg komensi: "satuloi se."

Fawful, vaikka olikin nuori ori, suhtautui satulointiin tyynesti. Sitä oli siis käsitelty paljon. Se odotti, kun Miika Rossi sai sen valmiiksi ja päästi sen irti ketjuista, joihin se oli kytketty. Silloin sen pää nousi pystyyn ja se otti raviaskelta, mutta ei kuitenkaan yrittänyt tulla taluttajansa päälle. Rossi talutti ratsun ohjista Ingeborg-rouvan eteen ja katsoi rouvaa odottavasti. Rouva joko naurahti tai tuhahti ja astui askeleen taaksepäin.

"Agnes?" Ingeborg sanoi.
"Kyllä", Agnes vastasi ja käveli hevosen luokse.

 

Fawful RR kotiutuu Solgården Slottiin.
Line: Anonymous Shrew /dA

Agnes silitti hevosen kaulaa ja sanoi sille muutaman ystävällisen sanan ennen kuin ryhtyi säätämään jalustinhihnoja. Kun se oli valmis, hän taputti taas ratsua ja otti sen ohjat Rossilta kävelyttääkseen pörhistelevän ja puhisevan nuoren orin kentälle. Hevosen pullistelu ei Agnesia haitannut, mutta hän ei voinut olla miettimättä, miten rauhallisia hevosia rakastava Ingeborg viitsi antaa tämän koeratsastuksen mennä näinkään pitkälle. Oli selvä asia, ettei tämä Fawful ollut rouvalle sopiva ratsu.

Agnesista oli omituista, ettei Rossi seurannut häntä ja Fawfulia kentän keskelle. Solgården Slottissa ei tulisi kysymykseenkään, ettei joku olisi pitelemässä asiakkaan jalustinta. Agnes ei apua toisaalta tarvinnut eikä kaivannut, mutta hätkähtipä taas kerran huomatessaan, miten alkeellisella tolalla asiat olivat tallilla, joka oli Suomen mittapuulla hyvä, ylellinen jopa. Ketterästi hän kuitenkin nousi selkään, ja jo ennen kun hän sai jalkansa jalustimiin, hänen piti estää Fawfulia ampaisemasta raviin. Olikohan orilla selkä kipeä, kun se oli niin hätäinen?

Käynnissä Agnes tunnustelikin ontumista huolellisesti, mutta ei havainnut mitään. Sen sijaan hän huomasi, että kun tälle Fawfulille tarjosi mitä tahansa tehtävää, se tarttui siihen hanakasti ja akoi rauhoittua. Sen pörhistely lieni pelkkää tylsyyttä.

"Jöns!" Agnes komensi ratsastaessaan käyntiä Ingeborg-rouvan ja Jönsin ohitse.
"Niin?" Jöns vastasi kuuliaisesti.
"Selvitä tämän hevosen suku", Agnes käski ympäripyöreästi. Jöns oli ollut mukana hevosenhankintareissuilla niin monesti, että tiesi, mitä asioita Agnes etsi.
"Heti", Jöns kuittasi.

Fawfulilla oli voimakas mutta sulavaliikkeinen ravi ja pyörivä laukka. Se oli kovin herkkä taipumaan ja tottelemaan, ja sen lihaksisto tuntui sen ikään nähden hyvältä. Agnes ei havainnut epäpuhtauksia liikkeessä, mutta tunsi, että ainakaan tällä hetkellä tämä hevonen ei ollut mikään kouluratsu. Susi ja Rossi olivat kuitenkin ylistäneet sitä esteillä, ja sen takaosan ja selän lihasten perusteella heidän sanaansa oli helppo uskoa.

Kelpo hevonen. Se oli Agnesin alustava tuomio. Terveen ja hyvin pidetyn oloinen nuori ratsu, mutta luonteeltaan tai koulutukseltaan vielä arvelluttava. Kelpo. Ei erinomainen. Agnes siirtyi takaisin käyntiin ja katsoi vaativasti Jönsiin, jolla oli kännykkä kädessään.

"Koko suku yleispainotteisia hyviä hyppääjiä. Ei lähisuvussa suurempia ongelmia. Emän puolella ehkä periytyvää tuntematonta autoimmuunisairautta, mutta muutaman sukupolven takana. Emänisä on -- Forceful."

Agnes nyökkäsi. Vaikutti hyvältä. Se, mitä Jöns sanoi, vahvisti sen, mitä Susi oli suvusta kertonut. Forceful puolestaan selitti sen, miksi Ingeborg-rouva oli antanut Agnesin koeratsastaa näin rauhattoman ja nuoren hevosen. Rouva oli ihaillut sitä sen Power Jump -kutsuvierasluokan voitosta lähtien ja tainnut odottaa saavansa iskeä kyntensä sen jälkeläisiin. Sen varsoilla ei ollut vielä arvokisamenestystä, mutta tämänkin ratsun emän täytyi olla nuori itsekin.

"No?" Ingeborg kysyi, kun Agnes oli luovuttanut ohjat Rossille ja käveli pois kentältä.
Agnes nyökkäsi, mutta Ingeborg näki hänen ilmeestään, ettei hyväksyntä ollut varaukseton.
"Ajatteleeko rouva sitä itselleen", Ingeborg kysyi, ja vilkaisi sitten Jönsiä, "vai nuorelleherralle?"
Ingeborg naurahti ja katsoi itsekin Jönsiä, joka ei Fawfulin katselemiseltaan huomannut olevansa naisten keskustelun aiheena. Agnes sen sijaan näki selvästi Ingeborgin ilmeen.
"Siinä tapauksessa se on oikein hyvä", Agnes sanoi viitaten kädellään jonnekin Fawfulin suuntaan.