Central Park Equestrian Festival

 Valot häikäisivät Vivekaa. Hän oli varma, että ne haittasivat Ninjaakin. Vaikka oltiin ulkona, aika hämärässä, oli sellainen olo kuin olisi ratsastettu maneesissa. Se johtui siitä, ettei Viveka nähnyt kauas. Tuskin näki Ninjakaan. 

Aina oli sanottu, että mihin tahansa Viveka ryhtyisikään, hänestä tulisi jotain suurta ja upeaa. Nyt kun hän oli päättänyt ryhtyä ratsastamaan ja hankkia hevosen, oli ihan luonnollista, että hän oli päätynyt Central Park Equestrian Festivalille. Se oli kallis reissu, mutta raha ei ollut Vivekalle ongelma, eikä hänen parhaalle ystävälleenkään, Birgitalle. 

Tyytyväisenä tilanteeseensa (häiritsevistä valoista huolimatta) Viveka nousi Ninjan selkään. Oli aika mennä. Måns piteli jalustinta valmiiksi ja sitten Ninjan ohjia niin kauan, että Viveka saisi istuttua kunnolla satulaan. Ninja oli niin mukava, ettei se olisi pitelemistä tarvinnut, mutta olihan siinä seisominen ja auttaminen Månsin työtä. Viveka potkaisi häntä hieman käsivarteen, jotta hän ymmärtäisi päästää jo irti. Olisi hereillä. Kaikki oli valmista.

Jostain sivulta, oman hevosensa Taran luota, Birgitta huikkasi Vivekalle onnea matkaan. Hän se oli todellinen ystävä! Ei haitannut, vaikka Viveka ja Birgitta kilpailivat Ninjalla ja Taralla toisiaan vastaan vähän väliä! Viveka hymyili Birgitalle olkansa ylitse ja lähti sitten ohjaamaan Ninjaa rauhallisessa käynnissä kohti kilpakenttää. Samalla hän teki mielessään vielä kerran selkoa siitä, oliko kaikki kunnossa ja kohdillaan. Kypärä oli kiinni, kyllä. Takin hihat ja saappaat vaikuttivat pölyttömiltä. Ninja oli tietenkin täysin puhdas, sillä Måns ei olisi ikinä uskaltanut koettaa, mitä tapahtuisi, jos se ei olisi ollut upeassa kunnossa hänen jäljiltään. Varusteetkin olivat satavarmasti kunnolla ja satulavyö kiristetty, koska Måns ei kauaa jatkaisi työtään Solgården Slottissa, ellei niin olisi. Ei hätää: kaikki kunnossa. 

Kirkkaiden valojen alla Viveka saavutti radan. Siihen hetkeen asti aina tuntui pahalta jännityksen takia. Hän rapsutti hieman Ninjan niskaa ja henkäisi syvään ennen kuin aloitti suorituksensa. Sillä sekunnilla liika jännitys valahti Vivekan läpi, Ninjankin läpi ja putosi maahan. Tämän Viveka osasi, ja tässä Ninja oli haka. Ei tarvinnut kuin hypätä.