Boogie ontuu

"Boogie!" Sana älähti hevosensa Boogie Bombin selästä ja laskeutui nopeasti alas. Boogie ontui, eikä ihan vähää. Sana oli juuri ollut ratsastamassa ulos Rihtniemen kentältä koulusuorituksensa jälkeen Spooky Gameseissa ja nyt Boogie ontui.

Nuoren ratsastajan ja suuren ratsun kävely loppui siihen. Sana kyykistyi heti tunnustelemaan Boogien vasenta etujalkaa. Hän ei tuntenut mitään, mutta se saattoi johtua paniikista. Vaikka hänen oma Boogiensa seisoi siinä hänen vierellään, hänen yllään, ihan rauhassa, Sana ei voinut ajatella kuin kauhukuvia. Mitä jos Boogien jalka oli nyt pilalla? Mitä jos Sana ja Boogie eivät kilpailisi enää koskaan? Tai vielä pahempaa: mitä jos Boogie olisi lopetettava saman tien? Mitä jos...

"Sana, väisty."

Månsin ääni havahdutti Sanan. Hän katsoi ylöspäin sydän takoen. Mäns piteli Boogieta ohjista, mutta ei katsonut sitä eikä Sanaa, vaan vilkuili hermostuneesti ympärilleen. Niin, paikalla oli muitakin: vaikka keitä itse asiassa. Ja Sana oli parkkeerannut hevosensa juuri siihen, jossa se oli ensimmäisen askeleensa onnahtanut, eli keskelle kulkuväylää. Muiden oli päästävä kentälle. Muiden oli päästävä kentälle, sillä kukaan muu ei ymmärtänyt eikä nähnyt, mitä kamalaa oli tapahtumassa!

"Boogie ontuu", Sana sanoi Månsille. Ainakin mielestään hän sanoi, mutta oikeasti hän huusi niin että sai hevosensa hypähtämään kipeällä jalanraadollaan.
"Mitä?" Måns kuiskasi kiihkeästi.
"Ontuiko se suorituksen aikana? Voiko olla, etten huomannut?"
"Ei ontunut, ei", Måns supatti ja kiskoi Sanaa käsivarresta seisaalleen. "Väistä, Sana..."
"Boogie", Sana nyyhkäisi, mutta määrätietoisesti Måns ohjasi sekä hevosen että ratsastajan sivummalle.

Boogie toden totta ontui, mutta ei niin pahasti kuin Sana oli ollut huomaavinaan. Ennemminkin sen kaula ja pää vain heilahtivat liian korostetusti. Sana painoi toisen kätensä sydämensä päälle ja toisen Boogien kaulalle rauhoittaakseen kumpaakin. Boogie ei kuitenkaan tarvinnut rauhoittelemista, vaan nilkutti säyseästi Månsin talutuksessa Solgården Slottin rekalle.

"Katsotaanpas", Måns ähkäisi. Hän sitoi hevosen löyhästi kiinni sopivan matkan päähän Björnin ratsusta, Paista, ja liu'utti kättään sen vasenta etujalkaa pitkin otsa keskittyneessä kurtussa. Sana katseli rekkaan nojaten, miten rauhallisesti Boogie tilanteeseen suhtautui. Ei, ei se voinut olla kovin kipeä. Ei tämä ollut Boogien viimeinen elinpäivä, eikä edes viimeinen kilpailu Sanan kanssa. Sanan sydän löi jo lähes normaalisti kun Måns nosti Boogien kaviota ja katsoi sen pohjaa.

"Se on vain kivi", Måns sanoi ja laski jalan alas. Hän katsoi Sanaa huolellisesti silmiin ja hymyili ennen kuin kääntyi etsimään kaviokoukun harjalaatikosta. "Pelkkä kivi, Sana."
"Kiitos Måns", Sana kuiskasi.
"Otetaan se pois. Kaikki hyvin."

 
Näytti siltä, että Månsin oli kangotettava kiveä ihan kunnolla ennen kuin se pingahti tilastaan. Se lennähti hyvän matkaa, mutta ei onneksi osunut Boogien takajalkaan matkallaan. Måns paineli Boogien kavion pohjaa vielä peukalollaan hetken. Sana pelkäsi, että nyt Boogielta irtoaisi kenkä, mutta se olisi sentään hyvin pieni murhe.

"Tänne jäi kunnon painauma", Måns sanoi ja näytti Boogien kavion pohjaa Sanallekin. Hevosen jalanpohjassa oli kuoppa, jonka kivi oli aiheuttanut. Se ei näyttänyt vaaralliselta, mutta Sana epäili, että Boogie ontuisi vielä hetken aikaa. Vaurio näytti yhtä vähäpätöiseltä kuin ihmisen saama kunnon mustelma: ei ollenkaan kuolettavalta, mutta siltä, että hetken aikaa voisi sattua.

Boogielle kävi lopulta hyvin. Sanan sijoituksellekin kävi hyvin: hän ja Boogie olivat vaativassa A:ssa toisina. Sana haki ruusukkeen kävellen, ja vaikka se tuntui hieman nololta muiden ratsastaessa, ei se kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen, jos Boogie olisi loukkaantunut kunnolla. Kotimatkan alkaessa Sana ei enää murehtinut ruusukkeen hakemista kävellen, eikä oikeastaan Boogietakaan, vaan mietti, miten kiltti Måns oli ja miten vähän hän sai siitä huolimatta tunnustusta Solgården Slottissa.