Vaikka ympärillä tapahtuisi mitä

Björn rakasti Suomen talvea. Sitä parempaa oli ainoastaan vain Ruotsin talvi. Erityisesti kotona eteläisessä Ruotsissa maa oli musta, eikä valoa ollut montaa tuntia päivässä. Sellaisessa pimeydessä Björn eli ja nautti.

Pimeys sopi loistavasti myös Halloweenin teemoihin, vaikka sellaisesta amerikkalaisesta hömpötyksestä Björn ei muuten niin piitannutkaan. Hän vietti pyhäinmiestenpäivää, niin kuin muutkin kunnialliset ihmiset, mutta toisaalta halloween ja sen viettäminen poiki mukavia pieniä teemakilpailuita. Sellainen oli myös Spooky Games, jossa Björn odotti lähtölupaa Pailla.

Esteitä kasailtiin edellisen osallistujan jäljiltä yhä. Björn ei suhtautunut asiaan ollenkaan vahingonilosesti tai ylimielisesti. Oli lähtökohtaisesti idioottiimainen idea yhdistää pelottavuus, esteiden hyppääminen ja monisatakiloinen aina säikähtelevä eläinlaji. Mies ei olisi mennyt yhtään takuuseen Paistakaan. Mistä tietäisi, vaikka hän ja Pai olisivat seuraavat, jotka silppuaisivat useamman esteen palasiksi tuolla tavalla? Silti Björn halusi kokeilla, mitä tapahtuisi. Pai oli hänen luottoyksilönsä, hänen rohkein ratsunsa kautta aikojen. Tämä olisi kuin jokin testi vanhalle kunnon kenttäratsukolle. Uskaltaiko Pai lentää hänen kanssaan rennosti yli myös noista mörönmallisista, pimeässä hohtavista esteistä, kun hän itse pysyisi rauhallisena?

Lähtölupa annettiin. Pai tuijotti mustaa, vienossa tuulessa kahisevaa estettä hermostuneena, eikä Björn painostanut hevostaan. He lähestyivät kammotusta hitaasti, ja Björn valmistautui siihen, että Pai sinkoutuisi yhtäkkiä vastakkaiseen suuntaan estettä pakoon. Muutamaa askelta ennen ponnistuspaikkaa Pain korvat pyörähtivät kuitenkin osoittamaan Björniä, ja vastaukseksi Björn pukkasi Paita rohkaisevasti pohkeillaan. Hyppy oli liian hidas, ja Pai joutui venyä ja vanua, ettei vauhti olisi loppunut kesken. Isäntäänsä kuunnellen se kuitenkin suuntasi seuraavalle esteelle varmana siitä, mitä oli tekemässä.

Björn sen sijaan hymyili, vaikka kukaan ei sitä parran läpi tiennytkään. Sen joku saattoi huomatakin, miten hän taputti Pain kaulaa ennen seuraavaa estettä. Björn oli ehdottoman tyytyväinen yhä silloinkin, kun haki Pain kanssa viidenneksi sijoittuneelle kuuluvan ruusukkeen. Voitosta viis: hänen luotettava hevosensa oli taas kerran päättänyt, että vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, se olisi turvassa Björnin kanssa.