Säikähdyksellä selviydytty

 Måns hymyili Sanalle. Sanakin hymyili ja katseli vuoroin Månsia ja Boogien suitsissa lempeässä tuulenvireessä heilahtelevaa ruusuketta.

"Sanoinhan", Måns  totesi hiljaa.
"Niin sanoit", Sana vastasi ja nosti jalkansa jalustimista laskeutuakseen alas, sillä Måns kurkotteli juuri Boogien ohjia kohti pidelläkseen oria Sanaa varten.

Lyhyt keskustelu liittyi siihen, miten Sanaa oli pelottanut lähteä Sim Prixin 160 cm pääesteluokkaan. Edellisissä kilpailuissaan Boogie oli ontunut. Vaikka siinä ei ollut ollut kotona mitään vikaa lyhyen levon jälkeen, silti Sanaa oli hirvittänyt. Boogie oli toki kilparatsu, ja ihan käyttöön ostettu. Vuosien varrella siitä oli kuitenkin tullut myös Sanan lemmikki ja ystävä. Entä jos matkan ja korkeiden esteiden rasitus yhdessä olisi ollut Boogielle liikaa?

Vielä juuri ennen luokkaansa Sana oli ollut vähällä perua osallistumisensa, vaikka oli tullut jo Italiaan asti muiden mukana. Måns, jolla ei saisi olla mielipiteitä asiakkaiden tavoista ja päätöksistä, oli ottanut riskin estämällä Sanaa luovuttamasta. Voi, jos Ingeborg saisi joskus tietää, että Måns oli mennyt neuvomaan hänen asiakastaan! Ingeborg oli niin äärimmäisen tarkka siitä, että asiakkaat tietävät asiat aina paremmin kuin Solgården Slottin työntekijät. Edes Björn ei saanut neuvoa muita, ellei hän valmentanut. Varsinkaan Måns ei siis saanut. Jos Sana olisi suuttunut ja kertonut, mitä Måns teki, Måns olisi saanut pelätä työpaikkansa puolesta.

Sana kuitenkin hymyili ja oli selvästi helpotuksesta ihan rento. Ja Boogie oli ontumaton, tyytyväisen oloinen sekin - ja hyvänen aika, hikinen! Måns rykäisi ja muistutti itseään omasta asemastaan.

"Kävelytän Boogieta", työntekijä ilmoitti yhtäkkiä kovin asiallisena. "Jos menet hevosrekalle, Jöns hoitaa sinulle juomista."
"Ei tarvitse olla niin virallinen", Sana mutisi, eikä hymyillyt enää.

Siihen ei Måns voinut vastata enää mitään, joten hän lähti taluttamaan Sanan hevosta kauemmas. Boogie pörhisteli ja pärski. Kai lähellä oli jokin tamma, johon se yritti tehdä vaikutuksen. Olisivatpa vain ihmisetkin yhtä suorapuheisia, Måns tuumi.

Vaikka Boogiella oli machoenergiaa, se ei uhannutkaan lähteä omille teilleen tai kiukutella. Måns ei pitänyt sitä ihan nuorelle naiselle sopivana hevosena, mutta siinä asiassa hän pitäisi jatkossakin suunsa supussa. Hän vain hoiti työtään ja talutti hevosen syrjemmälle antaakseen sen jäähtyä mahdollisimman rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä, sikäli mikäli kansainvälisissä kisoissa sellainen oli ylipäätään mahdollista. Boogieta häly ei haitannut, vaan se lompsotteli perässä. Matkalla Måns otti ruusukkeen sen suitsista. Olisi liian leuhkaa kulkea palkinnon kanssa. Nyt piti vain varoa, ettei hän rypistäisi sitä taskussaan. Siitä Sana ei tykkäisi, eikä varsinkaan Ingeborg haluaisi kuullakaan niin tyhmästä toiminnasta.