Tähti ulkomaita myöten

Suomi ei ollut oikeastaan ulkomaa. Eikä Norja, ei Tanska, ei edes Viro. Ne olivat melkein kuin kotimaa, Ruotsi: niin lähellä, niin tutun oloisia. Niissä kilpaileminen oli tavanomaista. Nyt Björn oli kuitenkin kaukana kotoa, Niagaran putousten juurella, ja hypisteli Pain kanssa voittamaansa uutta ruusuketta mietteliäänä.

Björnin vierellä löyhässä narussa seisoskeleva Pai ei ollut niin kuin Björnin tavanomaiset hevoset. Ei: Pai oli pikkuinen ketterä maastomönkijä, jonka kapasiteetti ei ihan riittänyt samaan kuin Björnin oma suosikkiluokka esteillä, tuttu ja turvallinen 150 cm. Välillä Björnistä tuntuikin hullulta kiertää voittamassa 120-senttisiä luokkia hevosellaan, kun taatusti kilpakumppanit muistivat vielä Björnin isojen luokkien ratsastajana muutaman vuoden takaa.

Joskus se oli kuitenkin rauhoituttava, ja lopulta suorastaan eläköidyttävä, ja ratsastajalla se oli edessään kauan ennen kuin valmentajalla, paaljon aikaisemmin kuin kirjanpitäjällä. Björn taputti nuoren ratsunsa kaulaa hellästi ruusuke yhä etusormensa ja keskisormensa välissä. Pai oli hyvä hevonen tähän elämänvaiheeseen, ja ratsastaminen oli Björnille enää vain rakas harrastus. Sellaiseen riittivät matalammat luokat.

Sitä paitsi mitä Björn siitä piittaisi, mitä muut puhuivat hänestä ja hänen hevosestaan? Pai oli ehkä esteillä heikompi kuin edelliset ratsut, kentässäkään ei mikään maailmanluokan tähti, ja pienikin se oli, mutta Pai oli myös hauskin Björnin tuntema hevonen. Sen persoonaa ei ollut murennettu, ja Björn oli tietämättömyyttään ja ylimielisyyttään nujertanut nuorena miehenä ihan liian monen hevosen luonnon. Silloin Björn oli ajatellut, että hevosen tuli olla ennen kaikkea ratsu. Eläin se sai olla sitten omalla ajallaan. Kauas oli tultu niistä ajoista.

Ruusuke putosi Björnin otteesta, kun Pai liikahti hieman. Se halusi jatkaa seisoskeluksi mennyttä kävelylenkkiään. Björn kumartui nostamaan ruusukkeen, sillä olihan sekin muisto tästä matkasta Pain kanssa. Sitten mies sipaisi vielä hevosensa poskea.

Niin he lähtivät, punatukkainen mies ja punainen hevonen, kyljityksin ja arkisissa varusteissa. Björn rakasti Paita, Paikin rakasti Börjeä, ja heidän vasemmalla puolellaan matkan päässä jylisi ihan oikea jättiläismänen vesiputous.