Hirviö hevoseksi

Måns istui Solgården Slottin asiakkaiden taukoalueella Agnesia vastapäätä. Nojatuoli oli ylellinen ja mukava, ja kahvi Månsin kupissa oli kuumaa, mutta silti hänellä oli niin kovin epämukava olo. Måns ei ikinä, ei koskaan, ei kertaakaan, ei milloinkaan nimittäin istunut Agnesin tai varsinkaan Ingeborgin aikana, ja nyt Agnes oli erikseen komentanut hänet tuoliin käytävältä, jonne hän oli noussut Agnesin saapuessa tallin puolelle. Måns olisi niin kovin paljon mieluummin ollut käytävällä ja lähestynyt vaikka Iitaa, joka kurkki karsinassaan, vaikka se ei ollut mikään Månsin lempihevonen.

"Niin kuin hyvin tiedät, Sunset Tides Equestrian Festival lähestyy kovaa vauhtia", Agnes aloitti viimein käskevällä äänellään, eikä Måns ollut varma, mitä asia koski.
"Jos tämä johtuu jostain, mikä tapahtui Laverdieressa..." Måns yritti aloittaa.
"Tapahtuiko siellä jotain?"
"No Viveka hävisi luokkansa ja minä hoidin silloin Ninjaa. Ajattelin, että jos Viveka on sitä mieltä, että se johtuu minusta."
"Viveka on sitä mieltä, mutta jokainen järkevä ihminen tietää, ettei se sinusta johtunut, vaan Vivekasta."
"Lupaan joka tapauksessa olla tarkempi Sunset Tidesilla."
"Ei ole Måns kyse siitä."
"Mistä sitten?"
"Ingeborg määräsi, että sinä lähdet kilpailuihin mukaan kokeilemaan, miten Iita pärjää isoissa kilpailuissa. Se on kuitenkin Ingeborgin uusin hevonen, emmekä me laita rouvaa itse testaamaan uutta hevosta ensimmäistä kertaa tosipaikassa. Minua ja Börjeä tarvitaan hoitamassa ja järjestelemässä, ja Jönsillä on nykyään Fawful, joten se olet sitten sinä."

Måns katsoi tallin puolelle. Siellä Iita kurkki. Vihainen Iita, joka oli kotonakin hermoraunio, jos jokin yllätti sen. Mitä siitäkin tulisi, että Måns menisi sillä? Se vihasi Månsia kotonakin. Eihän se tuntunut tykkäävän kenestäkään, paitsi hieman rouva Ingeborgista itsestään, ja korkeintaan Jönsistä, joka syötti sille aina herkkuja. 

Niin siinä kävisi, että se heittäisi Månsin selästään. Toki sekin olisi parempi, kuin että Ingeborg-rouva lentäisi ja loukkaantuisi, mutta ei Månskaan halunnut loukkaantua, ei ainakaan vakavasti. Ja jos Iita ei aiheuttaisi Månsille ihan halvaantumista, ainakin se purisi muutaman kerran. Olisi turha odottaa, että hänelle satuloitaisiin hevonen valmiiksi niin kuin Ingeborgin asiakkaille. Ehei: Måns hoitaisi ensin ratsastajanaisten hevoset ja sitten omansa, ja jos hän loukkaantuisi liian pahasti Iitan kanssa, Agnes ja Björn hoitaisivat naisten hevoset kotimatkalle Månsin viruessa sairaalassa.

Måns oli rohkea nuori mies, mutta Iita häntä välillä jopa pelotti. Hän ei kerta kaikkiaan halunnut kilpailla sillä, eikä mielellään edes käsitellä sitä kotona Solgården Slottissa. Niinpä Måns sanoi ainoan asian, jonka hän saattoi Agnesin aikana sanoa:

"Selvä juttu. Tämä on hieno kunnia. Voisitko kiittää Ingeborgia minun puolestani, että saan lainata noin upeaa hevosta niin hienoissa kilpailuissa?"
"Tietenkin", Agnes vastasi. "Nyt mene siitä. Ingeborg ei tykkää, jos istuskelet työaikana."