Mannin ensimmäinen koitos

Harvoinpa Måns sai ratsastaa, varsinkaan kilpaa, vaikka ratsastaa osasikin. Tälläkin kertaa hän laittoi kuntoon hevosta itseään varten Snowflake Festivaleille rouvansa Ingeborg Duvholmin armosta. Rouvalla ei ollut riittänyt ratsastajaa Mannille, kun Jönsin vuoro Fawfulin kanssa oli liian lähellä Mannin vuoroa, niin että ei ollut auttanut muu kuin irrottaa Måns tehtävistään ja laittaa hänet ratsastamaan. Takkihan Månsilla oli tietenkin varalla mukanaan, ja mielellään Måns teki hetken muutakin kuin oli Vivekan ja Birgitan potkittavana ja pompoteltavana. 

Sitä paitsi Manni oli oikein mukava hevonen, Måns tuumaili kiristäessään satulavyön. Oli etuoikeus ratsastaa sillä edes kotona, saati sitten täällä. Hän taputti hevosta vielä oikein kunnolla kaulalle ja hymyili sille, vaikka se ei osannut hymyillä takaisin. Sitten hän työnsi jalkansa jalustimeen ja nousi ketterästi orin selkään. Sieltäkin vielä piti hevosta taputtaa, koska niin kiltisti se seisoi paikoillaan. Hieno Manni! 

Måns ei ollut kokenut kilpailija, kun ei kerran paljoa saanut kilpailla Ingeborgin hevosilla. Månsin jännitykseksi Mannikaan ei ollut järin kokenut. Snowflake Festival oli sen ensimmäinen vähän suurempi kilpailu, ja Måns tiesi Ingeborgin vahtivan sen suoritusta niin kuin haukka. Olisi parasta onnistua, tai muuten Manni lähtisi hyvin nopeasti sinne mistä oli tullutkin, koska siitä ei ollut kilpahevoseksi. Onneksi Månsista tuntui lämmittelyssä, että Mannin hermot kestivät hyvin. Voittoa ei tarvittu nimittäin Ingeborgin vakuuttamiseksi. Ensimmäisissä kilpailuissa riitti vallan hyvin hyvä käytös ja se, että Manni pystyi jännityksessäkin noudattamaan ratsastajan ohjeita ainakin suurin piirtein. Ja se vakutti pystyvän!

Tuli Månsin ja Mannin vuoro ratsastaa radalle. Måns mutisi hiljaa hevoselle rauhoittavia ja kannustavia sanoja. Laukka nousi heti kun pyydettiin, ja se oli vahvaa. Måns oli ratsastanut Mannilla noin kolmesti ennen tätä, eikä kertaakaan hypännyt. Onneksi hän tiesi edes ottaa tukevamman ohjasotteen kuin Vivekan ja Birgitan tammojen kanssa. Manni piti laittaa muistamaan, että sen selässä oli ratsastaja, joka määräsi niin suunnan kuin vauhdinkin. 

Ensimmäinen hyppy leiskahti liian kaukaa, mutta Manni selvitti sen. Måns ei ollut ihan niin mukana hypyssä kuin olisi pitänyt. Hän varoi puristamasta Mannia liiaksi pohkeella ja ohjasi seuraavalle esteelle. Puolipidätteen hän teki paljon reippaammin kuin ensimmäisellä. Ei vielä, Manni, Måns ajatteli. Minä sanon sitten, kun hypätään. 

Ennen estettä Måns tunsi Mannin ikään kuin ryhdistäytyvän ja kasvavan kokoa, kun se olisi halunnut ponnistaa. Måns piti kuitenkin päänsä, eikä Manni kyseenalaistanut ratsastajan määrätietoisia otteita. Hyppy onnistui upeasti, ja kaikessa kiireessä seuraavaa estettä kohti laukatessaan Måns onnistui jälleen hätäisesti taputtamaan hevosta kaulalle. Loistavaa, Manni, kiltti poika! 

Radalla ei ollut ongelmia. Manni teki kelpo suorituksen, jonka jälkeen Måns valahti sen kaulalle ja halasi sitä oikein kunnolla. Ei haitannut yhtään, ettei suoritus riittänyt voittoon. Sitä ei kukaan, ei edes Ingeborg olisi odottanut ensimmäisissä isommissa kilpailuissa vieraan ratsastajan kanssa. Manni oli juuri todistanut olevansa kelpo kilpahevonen. Paineenkin alla se oli jaksanut kuunnella Månsia niin kovin kiltisti. Vaikka se ei ollut Månsin hevonen, eikä Solgården Slottista edes Månsille tutuin hevonen, hän oli siitä uskomattoman ylpeä! Hän antaisi sille kyllä ylimääräisiä porkkanoita iltaruokaan!