Svean sadan vuoden yksinäisyys

 Svea oli väsynyt. Kouluratsastus oli enemmän hänen ja Glitterin laji kuin esteratsastus, ja siksi se aina jännittikin enemmän. Tavoitteet olivat niin paljon korkeammat, ja Svealla ja Glitterillä oli ihan täydet edellytykset pärjätä vaikeissa luokissa isoissakin kilpailuissa. Nytkin Snowflake Festivaleilta oli jäänyt käteen upea uniikki kolmossijan ruusuke intermediate I -luokasta. Sitä Svea piteli samassa kädessä puhelimensa kanssa hotellihuoneessa, joka oli hänen ja hevosenhoitaja Jönsin yhteinen. Jöns oli lähtenyt jonnekin, varmaankin Ingeborgin kanssa, ja Svea oli ensimmäistä kertaa yksin koko päivänä. 

Ilman Jönsiä Svea halusikin tällä tavalla välillä olla. Omassa rauhassaan. Yksin hän ei olsi silti tahtonut istua. Hän katseli puhelimestaan kisakuvia, jotka tallikaverit olivat hänelle aiemmin WhatsAppissa lähettäneet. Ne olivat suurimmaksi osaksi Jönsin ja Månsin ottamia, mutta jopa Viveka oli lähettänyt muutaman. Vivekan ottamat kuvat olivat upean laatuisia ja tarkkoja. Niissä Svea näytti ihan oikealta kilparatsastajalta. Glitterkin oli kuin suuri ja mahtava hevonen, vaikka välillä se näytti kotona ihan ponilta, kun oli niin keltainen ja suloinen.

Vaikka Vivekan ottamat kuvat Svean ja Glitterin suorituksesta olivat upeita, silti hän katseli kauemmin ja tarkimmin Jönsin ottamia kuvia. Muutamassa hän katsoi suoraan kameraan ja hymyili. Niissä hän ja Glitter eivät olleet asiantutevimman näköisiä, niin kuin Vivekan ottamissa kuvissa, mutta Svea näki kyllä, että Jönsille hymyillessään hän näytti nauttivan koko olemuksellaan Glitterin kanssa tekemisestä. Ja... Ja Jönsin huomiosta. Jöns oli mukava poika, jopa Månsia mukavampi. 

Svea pudisti päätään ja laittoi puhelimen Glitterin kuvineen pois. Ruusukkeen hän laski sängylleen ja nousi väsyneille jaloilleen. Nyt hän menisi. Oli jo myöhä, mutta hän menisi. Hotellin edustalla olisi takseja. Sellaisen Svea ottaisi, ja ajaisi vielä kerran tallille, josta Glitterille ja muille oli otettu pariksi yöksi karsinat. Hän saisi mennä, ja hän menisi. Hän sanoisi hyvää yötä Glitterille uudelleen, ja sitten hän ei enää tuntisi oloaan niin yksinäiseksi.