Pain erityismaininta

 Eihän se Pai osannut olla. Koska se olisi osannut? Se härväsi ja töyti, mutta Björn ei pitänyt sille liian tarkkaa kuria. Ei se pahaa yrittänyt tehdä, vaan sitä jännitti. Tietenkin se haki tukea ihmisisästään ja yritti piilottaa päänsäkin hänen taskuunsa. Björn salli sellaisen toiminnan, mutta parissa asiassa hän oli ehdoton. Pailla ei ollut mitään asiaa liian lähelle muita hevosia. Lisäksi Pai ei saanut kirputtaa Björniä, sillä se sattui.

Kaksikko oli herättänytkin huomiota näyttelykehässä Arrowhillsissä, mutta ei välttämättä sillä tavalla kuin Björn olisi toivonut. Paista olisi ollut näyttelyiden voittajaksikin, sen Björn tiesi. Orin hölmöily kuitenkin maksoi sille palkinnon toisensa jälkeen. Nyt sen saavutus oli erityismaininta. Oli sekin jotain, mutta silti Björniä harmitti.

Pai ei kuitenkaan osannut edes arvata, että Björn ei ollut parhaalla tuulellaan. Se töykki häntä innokkaasti, ja Björn rapsutti sen korvantaustoja ja taputti sen kaulaa niin kuin se olisi maailman paras poika, jollainen se toki olikin. Pai sai vielä partaisen suukon poskelleen. Sitten Björn sitoi hiuksensa paremmin kiinni ja ryhtyi vielä kerran tarkastamaan, että hänen iloinen ratsunsa oli varmasti matkustuskunnossa. Oli aika lähteä takaisin kotiin Solgården Slottiin.