Sinä ja minä, Pai

 Björnin kasvot olivat peruslukemilla, ja silloin Björnin kasvot näyttivät aina vihaisilta. Kukaan ei voinut aavistaa, miten häntä huvitti. Hän tiesi itsekin näyttävänsä ankaralta ja jopa raivostuneelta kaiken aikaa, mutta silti hän ja Pai olivat olleet Equestrian Gymkhana Stakesissa yleisön suosikkeja. Palkintoa ei ollut myönnetty sen mukaan, oliko odotettavissa menestystä, vaan sen mukaan, mikä ratsukko näytti mukavimmalta. Hah. No, ehkä yleisö oli tuntenut sen, mitä Björn ja Pai olivat kilparatsukkokuorensa alla: parhaat kaverit. 

Kilpailut olivat ohitse ja muut Solgården Slottin ratsastajat olivat jo lepäämässä hotellilla. Björn ei halunnut lähteä. Työntekijät, eli Jöns, Måns ja Agnes puolestaan eivät saaneet lähteä. Heidän oli määrä tarkkailla hevosia vielä hetken aikaa ja suorittaa viimeinen tarkastus tunnin tai kahden kuluttua. Björn ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä Solgården Slottin työreissulla, vaan pelkästään kilparatsastajana. Hän oli vapaa, ja hän käytti vapauttaan istumalla Pain vuokrakarsinan pohjalla. 

Pai näytti Björnin mielestä hyvältä. Se oli hyvin rauhallinen, vaikka paikka oli vieras. Olihan se tottunut matkaamaan, kilpailemaan ja yöpymään siellä sun täällä, ja Björn oli sen vierellä. Se söi iltaruokaansa, ja kun se katsoi Björniä, sen ilme oli lempeä. Björn istui hiljaa ja antoi hevosensa mutustaa. Hän ei halunnut häiritä sitä. Se oli jaksanut työskennellä niin upeasti rankoissa monipäiväisissä kilpailuissa. Se oli saanut jopa kaksi ruusuketta: sekä este- että kouluratsastuksesta. Tulokset olivat olleet hyviä. 

Pai söi ja söi. Björn katseli sen takajalkoja, jotka olivat suorat ja hyvät. Välillä hän vilkaisi sen suloisia kasvoja, mutta ei tuijottanut, jottei Pai olisi ihmetellyt ja ahdistunut. Nukutti, mutta Björn istui mieluummin karsinassa kuin lepäsi hotellissa. Aika kului rauhallisesti ja tasaisesti, ja lopulta Pai hylkäsi heinäverkkonsa. Sen nivelet naksahtivat vaimeasti, kun se käveli varovaisesti aivan Björnin viereen. Sen etujalat melkein koskettivat Björnin reittä. Sitten se painoi päänsä ja pyyhkäisi turvallaan isäntänsä tulenvärisiä hiuksia. 

"Sinä ja minä, Pai", Björn sanoi hiljaa ja kurottui silittämään punaisen hevosen poskea hankalassa asennossa. "Sinä ja minä."