Hästkraft på Höjdenin tuplapotti

 Ei saanut Birgitta saksalaista valmentajaa sormiaan napsauttamalla, vaikka niin oli Equestrian Gymkhana Stakesissa ajatellut. Hänen oli jatkettava etsimistä, ja sillä aikaa hänen oli valitettavasti pärjättävä Björnin ja Agnesin hoivissa. Onneksi hekään eivät olleet täysiä tunareita, sillä taas kerran Birgitta piteli ruusuketta: itse asiassa kahta. 

Ne olivat oman tallin kilpailuista, Hästkraft på Höjdenistä. Birgitta oli sijoittunut molemmissa luokissa, joihin oli ilmoittautunut. Hänellä ja Taralla oli toki ollut kotikenttäetu. Heidän ei tarvinnut matkustaa metriäkään, ja Tara toimi tietenkin aina vähän paremmin kotona kuin reissussa. Sitä Birgitta ei kuitenkaan ääneen alleviivaisi. 

Kotona kilpaileminen oli ihanan rentoa. Muutama ylimääräinen ulkopuolinen hevonen majaili toki Solgården Slottin karsinoissa, mutta heidän omistajansa vain harvoin uskalsivat lähestyä Birgittaa tai hänen parasta ystäväänsä Vivekaa. Heidän hevosiinsa ulkopuoliset ymmärsivät olla sattumatta kertaakaan, niin että Taran elämään vieraat eivät vaikuttaneet. Sitä paitsi vain harva viitsi törsätä parin yön karsinapaikkaan niin paljoa kuin Ingeborg veloitti, niin ettei vieraita ikinä ollut kovin montaa. Aamulla Birgitta oli saanut olla tallissa taukoalueella aamukahvilla aivan rauhassa ja hiljaisuudessa, vaikka ulkona tallipihalla olikin rampannut ties mitä ratsastajaa ja hevosta. 

Rentouttavan kahvin jälkeen Birgitta oli harjannut Taran aivan rauhassa. Hän oli tehnyt sen itse, koska täälä kotona se oli niin vaivatonta. Kilpailutakinkaan sotkeentumista ei tarvinnut pelätä, koska puku roikkui hänen kaapissaan. Sen sai vaihtaa ylle vasta viime hetkellä, sillä tallin tiloissa ei ollut ruuhkaa. Tavallisilla kuolevaisilla ei ollut sinnekään asiaa pukeutumaan tai tekemään mitään muutakaan. Olkoot puutarhoissa. 

Birgitta ja Tara olivat menneet verryttelemään siis hyvin freeseinä ja rentoina, kun muut olivat hikoilleet ulkona helteessä jo jopa tunteja. Tara oli siis ollut oma virkeä ja iloinen itsensä, kun he olivat hypänneet harjoitusesteen muutaman kerran omalla vuorollaan. Senkin jälkeen Birgitta oli vielä vienyt hevosensa viileän tallin käytävälle hetkeksi ja juonut itse jäävettä, jota Måns yhtenään toi lisää tallin jääkaappiin. Oli ollut ihanaa mennä radalle hiettömänä ja hyväntuulisena. Tuntui ihan joltain tavalliselta tallipäivältä, tai ainakin olisi tuntunut, ellei hänen ratsastustaan katsomassa olisi ollut niin paljoa ihmisiä. 

Tietenkin Birgitta siis sai ruusukkeita. Koska se oli ollut käytännössä varmaa jo olosuhteiden takia, harmi kyllä tuloksiaan ei kehdannut ihan kauheasti juhliakaan. Taran kotisivuille laitettaisiin silti kuvat ruusukkeista, ja Instagramiin kaunis kuva Tarasta ja Birgitasta Solgården Slottin puutarhassa ruusukkeineen ja kilpavarustuksineen. Loppuillan Birgitta voisikin olla tallin taukoalueella syömässä kakkua ja katsomassa, miten tykkäysten tulo Instassa hiipuisi yhteen per sekunti, mutta pysyisi siinä melkein puolilleöin.