Pikin ja Ingeborgin Power Jump

Ingeborg Duvholm vilkutti katsojille Pallas Areenalla laukatessaan Pikillä. Power Jumpissa hänelle oli irronnut odotetusti finaalipaikka kutsuvierasluokasta, mutta finaalissa paukut olivat loppuneet kesken. Se harmitti, mutta epäurheilijamaista käytöstä tai hevoselle hermostumista Ingeborg ei sietänyt sen paremmin itseltään kuin muiltakaan. Osa noistakin ihmisistä, erityisesti takaisin vilkuttavista nuorista tytöistä, oli tullut katsomaan Ingeborgia ja muita esteratsastusmaailman kirkkaimpia tähtiä sekä Pikin kaltaisia huippuhevosia. Heitä varten täytyi pitää kasvonsa kurissa ja yrittää suorastaan hymyillä. Ingeborg halusi vaivalloisella hymyllään näyttää, että vaikka välillä tulikin eteen katkera häviö, hevoset ja kilpaileminen olivat silti kaiken vaivan, harmin ja työn arvoisia. 

Seuraavassa hetkessä Ingeborg ja Piki olivat jo poissa areenalta. Enää ei tarvinnut pitää yllä hymyä, ja rouva antoi kasvojensa rentoutua. Uskollinen Jöns oli vastassa heti siinä porteilla ja otti Pikin ohjista kiinni. Mitään sanomatta, vain Ingeborgia vilkaisten hän lähti taluttamaan hevosta rouvineen kohti ratsun väliaikaista karsinaa. Jöns tiesi, mitä oli edessä. Hänen tärkein ja ensisijaisin tehtävä oli huolehtia Pikistä niin laadukkaasti, että se tuntisi olevansa sellainen kuninkaallinen hevonen, joka se olikin. Kun se asia olisi järjestyksessä, oli Jönsin työ saada Ingeborg paremmalle tuulelle. Hyväntuulista rouvasta ei kuitenkaan saataisi muulla kuin päästämällä hänet takaisin kotiin Solgården Slottiin.

"Et varmaankaan aio mennä after partyihin?" Jöns kysyi, kun Ingeborg laskeutui satulasta keveästi kuin balleriina.
"En taida viitsiä. Juhlikoon nuoriso", Ingeborg vastasi. "Sinä voisit mennä. Vaikkapa Svean kanssa?"
"Niin. Ehkä."

Jöns tiesi, ettei ollut menossa yhtään minnekään Svean kanssa. Nyt hän tiesi senkin, ettei hän ollut menossa tänään myöskään Ingeborgin hotellihuoneeseen kaikesta huolimatta. Hän katsoi surullisena rouvansa selkää, kun tämä lähti ryhti suorana ja vilkuttaen takaisin jollekulle vaalealle fanitytölleen niin kuin hän olisi parhaalla ja iloisimmalla tuulellaan. 

Piki pukkasi Jönsiä kylkeen. Sillä oli kuuma ja jano. Jöns taputti sen kaulaa ja vakuutti sille, että se oli tehnyt hienoa työtä. Sitten hän kiiruhti vaihtamaan hevoselle sen pronssilaatallisen nahkariimun, sitomaan sen siitä kiinni ja nostamaan vettä tarjolle. Voi Piki, Jöns huokaili mielessään. Kelpaisinpa minä meidän rouvallemme.