Sveaa jännittää

"Nollarata!" Jöns huudahti, kun Svea tuli onnellisesti hymyillen Glitterinsä kanssa radalta. "Se meni paremmin kuin Eira Helmipurolla!" hän jatkoi, sillä suomalaisen Eira Helmipuron oli arveltu olevan Glitterin ja Svean pahimmat omantasoiset haastajat. Kumpikaan ratsastaja ei kilpaillut voitosta Guldholm Summer Festivaleilla, mutta sijoituspaikoista käytiin kovaa kamppailua. Svea oli onnistunut Glitterillä tällä kertaa hieman Eira Helmipuroa paremmin.

Svea ei sanonut mitään, mutta hymyili Jönsille koko kasvoillaan, kun nuori mies kiiruhti pitelemään kullanvärisen tamman ohjia päästääkseen ratsastajan alas satulasta turvallisesti. Jöns näki, miten kovasti Svea-parkaa oli jännittänyt taas. Maahan päästyään hän huokaisi ja rentoutui kuin tyhjenevä ilmapallo ja kumartui sitten nojaamaan pieneksi hetkeksi päätään Glitterin säkää vasten. Se kai maadoitti Svean.

"Jöns!" huusi rouva Ingeborg vähän kauempaa komentajanäänellään. 
Jöns ei päästänyt irti Glitteristä, mutta käänsi koko ylävartalonsa rouvan äänen suuntaan.
"Kyllä!"
"Voisitko satuloida Pikin!"
Ingeborgin sanat olivat kohtelias kysymys, mutta ääni kertoi, että tämä oli määräys.
"Heti, Ingeborg", Jöns vastasi. Hänen oli ojennettava ohjat takaisin Svealle, joka joutuisi nyt itse huolehtimaan hevosestaan, ellei Måns olisi jossain lähettyvillä. 

Ingeborgin piti vielä hoitaa joitain tärkeitä asioita, joten Jöns ja Piki sekä Svea ja Glitter jäivät yksin Solgården Slottin rekan vierelle. Vasta silloin, kun paikalla ei ollut muita, ja kun Svea sai rauhassa rentoutua puuhastelemalla rakkaan Glitterinsä kanssa itse, hän rentoutui tarpeeksi puhuakseen Jönsin kanssa.

"Jännittikö kovasti?" Jöns kysyi.
"Mm. Jännitti", Svea myönsi auliisti pehmeällä äänellään, mutta hymyili Glitterille tarjotessaan sille muutaman heppanamin.
"Niin varmaan kaikkia oikeissa kilpailuissa. Selviydyit hienosti silti."
"Se oli Glitterin ansiota. Pelottaa välillä vieläkin mennä sillä, varsinkin hypätä. Tiedän, että se on lempeä tamma, mutta mitä jos putoan taas, ja kaikkien aikana..."
"Tarkoitat Birgitan aikana", Jöns sanoi hyvin hiljaa, ettei kukaan muu kuulisi.
"No... Niin..."

Jöns olisi kernaasti vastannut, että Birgitta voisi vaikka syödä päänsä. Se olisi helppoa hänelle, sillä pää oli varmasti keitettykin jo valmiiksi. Sellaista Jöns ei kuitenkaan voinut sanoa Ingeborg-rouvan asiakkaasta. Hän hoiti hiljaa Pikin loppuun ja kääntyi sitten kunnolla Glitterin ja Svean puoleen.

"Kyllä se siitä helpottaa, kun uskaltaa joka päivä ottaa haasteen vastaan", Jöns lohdutti niin kuin olisi muka itse kokenutkin ratsastaja.
"Siinä olet oikeassa", myönsi Svea, ja Jöns näki kyllä, miten rakastuneesti hän katsoi Glitterinsä silmään.