Ylpeys

Kasvaako nälkä syödessä? Jönsistä tuntui mahtavalta ratsastaa Fasulla takaisin kentälle ottamaan vastaan palkinto. Hän hakisi ruusukkeen, josta tulisi merkki sijoituksesta ja muisto hänen ja Fasun kolmannesta kilpailusta yhdessä. Hän oli niin kovin ylpeä Fasusta. Se oli selviytynyt hienosti Guldholm Summer Festivalin vaativasta A:sta. Ja... Ja Jönsillä oli itselläänkin... Hänellä oli kovin suuri ja voimakas olo... Mutta sitä hän ei myöntäisi toisille. Hän oli ylpeä itsestään. Hän oli Ingeborgin avustuksella oppinut oikeaksi kilparatsastajaksi. Tätä hän halusi lisää: kilpailuja, sijoituksia. Voittoja. 

Ratsastaessaan käyntiä kentän keskelle Jönsin mielessä välähti kysymys siitä, nauttiko hän tästä hetkestä enemmän kuin vaativan A:n ratsastamisesta hieman aikaisemmin. Se ei ollut hänestä oikein. Tietenkin hevosihmisen piti nauttia tekemisestä. Fasu ei ollut hänen, mutta kuitenkin oli, ja ratsastajan kuului ratsastaa ratsastusta ja hevosta itseään, ei palkintoja varten. Kilpaileminen oli kuitenkin hyvin jännittävää, palkintojenjako ei. Kilpaileminen oli hikistä puuhaa valmentautumisesta ja valmistautumisesta puhumattakaan, palkintojenjako ei. Ei, ei se saanut niin olla, että tämä oli se, mistä Jöns eniten nautti.

Jöns ohjasi Fasun palkittavien riviin. Sitä oli pideltävä aika tiukasti, koska rivissä oli toisia, vieraita oreja. Fasu olisi halunnut näyttää niille, kuka on miehistä mahtavin. Jöns kielsi sitä joka kerta, kun sen korvista näki, että se aikoi kurottua haastamaan riitaa vieruskaverin kanssa. Koko tilanne tuntui hieman räjähdysherkältä, mutta muut ratsastajat näyttivät yksinomaan iloisilta. Jönskin hymyili, kun oli Jönsin ja Fasun vuoro ottaa vastaan ruusuke. Hän taputteli ja hieroi vielä Fasun kaulaa. Se oli hieno poika, vaikka se ei ollutkaan yhtä tasainen ja lempeä aina kuin Ingeborgin Piki. Olisivatpa kaikki nähneet sen kotona! Siellä se tapasi töykkiä Jönsin taskuja ja käsiä, ja siellä se jaksoi ottaa vastaan vaikka kuinka paljon rapsutuksia...

...niin. Ei Jönsillä ollut mitään pelättävää sen suhteen, että ruusukkeet nousisivat hattuun. Hän sai nauttia palkintojen saamisesta. Vielä sitä ja kilpailuitakin enemmän hän nimittäin nautti siitä, kun sai puuhastella Fasun kanssa kotona Solgården Slottissa. Sitähän se hevoselämä oikeasti oli.