Birgitta saa mitä Birgitta ansaitseekin

Birgitta oli juuri siellä, mihin Birgitta kuuluikin. Hän hymyili itsevarmasti Centaurean satulassa ottaessaan vastaan 7Oaksin kenttäkilpailuiden voittoruusukkeen, joka hänelle mitä selkeimmin kuuluikin. Sen saatuaan hän onnitteli muitakin, ja silloin hänen hymynsä muuttui hieman alentuvaksi kuin itsestään. Voi noita muita! Hyviä ratsastajia ehkä osa, mutta eivät lähellekään niin hyviä kuin Birrgitta. Hienoja hevosiakin heillä oli, vaikka ne eivät olleet mitään hänen Taraansa verrattuna. Ainoa poikkeus oli Viveka, jolle ojennettiin myös ruusuke. Viveka ja Ninja olivat kyllä hyviä, melkein yhtä hyviä kuin Birgitta ja Tara, mutta eivät ihan. Se, ettei Birgitan paras ystävä hevosineen ollut kakkossijalla, johtui varmasti vain hirveän huonosta tuurista, ei muusta. 

Parashan Birgitta oli, ja Tara myös, ja tottuneita voittamaan. Molemmat tiesivät, miten esiintyä palkintojenjaossa. Jotkut, lähinnä suomalaiset, näyttivät kovin nöyriltä ja kiitollisilta. Birgitta ja Tara näyttivät pelkästään upeilta ja kiilteleviltä hienoine varusteineen, koska hehä eivät ansainneet mitään voittoa vähäisempää. Birgitta soi kuitenkin erityisen hymyn pikkutytöille, jotka vilkuttivat aidan reunalta. Hehän halusivat olla niin kuin hän -- hehän halusivat olla hän! 

Tara huiskautti häntäänsä juuri sopivalla hetkellä, kun Birgitta käänsi sitä laukatakseen kerran hitaasti muiden kanssa kentän ympäri. Se näytti hieman ylimieliseltä, vähän niin kuin se olisi nakannut hiuksensa olan ylitse, jos se olisi ollut ihminen. Sitten se nosti laukan ja Birgitta keinui sen mukana rentona ja ylpeänä. 

Ymmärsi Birgitta olla kiitollinenkin. Ei hän voittaisi ruusukkeita oikealta ja vasemmalta, ellei hänellä olisi Taraa. Olisi kauheaa joutua ratsastamaan jollain sellaisella kammottavalla hevosella kuin vaikkapa inhottavan Svean inhottava Glitter! Eihän se osannut mitään, ja taisi olla niin tyhmäkin, ettei oppisikaan. Tara sen sijaan oli toista maata. Se oli fiksu ja rohkea. Kilpailemisen lisäksi Birgitta tykkäsi viettää sen kanssa aikaansa noin muuten vainkin, vaikka ei yleensä viitsinyt hevosia varta vasten rapsutellakaan asioikseen. Taraa kyllä viitsi. Se oli Birgitan kaveri.